KRISTALLITIKKARIT

Makea marraskuu jatkuu – nyt varokaa hammaslääkärit, täällä valmistetaan sokeritikkareita! Sokeriset kristallitikkarit tosiaan ovat erittäin, erittäin sokerisia. Tämä hauska tiedepuuha kuitenkin opettaa lapsille myös käytännössä, miten sokeri on piiloutunut näkymättömäksi karkkeihin. Piilosokerin käsitettä on aikuisenkin vaikea ymmärtää ilman konkretiaa. Herkuttelun varjolla voi antaa lapselle tärkeän opetuksen. Eikä ole mikään pakko syödä tikkareita, tutkia voi muutenkin!

Sokeriset kristallitikkarit ovat tosi helppoja valmistaa. Puuhassa tarvitaan kuitenkin aikuisen apua ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Kristallien muodostuminen kestää päiviä, jopa viikon! Kristallien kokoon ja muotoon vaikuttavat sokerisiirapin koostumus, lämpötila ja jokin mystinen osatekijä – jonka takia meidän kolmesta erästä tuli jokaisesta hieman erilainen. Kaikki #makeamarraskuu -postaukset löydät muuten Instagramista @leikkileikkina ja myöhemmin myös täältä blogista koottuna.

TARVIKKEET

Tällä määrällä saat ainakin kolme reilunkokoista tikkaria, jopa reilusti enemmän jos laitat useamman tikun samaan purkkiin.

• 2 dl vettä
• 6 dl sokeria
• halutessasi väriä/makuja, esimerkiksi elintarvikeväriä, mehutiivistettä
• grillitikkuja
• pilttipurkkeja, lasisia säilykepurkkeja tai juomalaseja
• (narua tai pyykkipoikia kiinnitykseen)

OHJEET: NÄIN KRISTALLITIKKARIT VALMISTUVAT

1. Keitä ensin sokerisiirappi. Kiehauta 2 dl vettä kattilassa, lisää 6 dl sokeria. Sekoita ja kiehauta uudelleen. Valmis siirappi on kirkasta. Varo, sillä sokerisiirappi kiehuu voimakkaasti. Anna seoksen jäähtyä ainakin 30min.
2. Valmista sillä aikaa tikkukaramellin tikku. Leikkaa grillitikku sopivan pituiseksi, kasta se tavalliseen veteen ja pyörittele pienessä määrässä sokeria. Näin luot sokerikristallille sopivan kasvualustan!
3. Laita valitsemaasi astiaan (esim. pilttipurkit) sokerisiirappi ja värjää/mausta halutessasi. Jos teet vain yhden värisiä ja makuisia tikkareita, voit lisätä värit ja mausteet jo kattilassa.
4. Varmista, että sokerissa pyöritellyt grillitikut ovat kuivia ja sokerisiirappi viilentynyt. Se saa olla lämmintä, muttei kuumaa! Sokerin kuivuminen tikkuun on olennaista, sillä muuten kasvualusta sulaa siirapin joukkoon eivätkä kristallit pääse muodostumaan.
5. Asettele sokeroitu grillitikku lasipurkkiin. Villeimmät laittavat samaan purkkiin useamman tikun ja antavat niiden nököttää vapaasti purkin reunamilla. Pitäisi netin mukaan onnistua näinkin! Jos haluat ottaa varman päälle, asettele purkkiin yksi tikku niin, ettei se koske pohjaa tai purkin seinämiä. Käytä tässä taiteellista ja insinöörillistä näkemystäsi parhaimpasi mukaan – me onnistuimme kahden pyykkipojan avulla.
6. Aseta sokerikristallit muodostumaan rauhassa, älä koske niihin heti. Jos laitatte purkit ikkunalaudalle, voi valoa vasten seurata kristallien muodostumista! Tikkarit ovat valmiit 4-14 päivän kuluttua, riippuen kuinka isoiksi niiden haluaa kasvavan.

KRISTALLIEN KEMIAA

Sokerisiirapin valmistuksessa on jälleen kyse liukenemisesta. Tästä lisää viime viikon tiedelauantaissa sokerimaalauksen yhteydessä.

Sokerimolekyylit hajoavat ja liukenevat veteen, kun lämpötila nostetaan kiehuvaksi. Kun sokerin ja veden suhde on noin 3:1, liuos on kylläinen – tässä lämpötilassa enempää sokeria ei siis liukene. Keittämisen jälkeen sokerisiirapin lämpötila viilenee hiljalleen ja sokerimolekyylit kristallisoituvat taas kiinteäksi aineeksi. Ne tarrautuvat kiinni löytämäänsä kiinteään, eli tässä tapauksessa sokeroituun grillitikkuun ja hiljalleen myös lasipurkin seinämiin.

Kristalleja syntyy myös luonnossa. Niitten syntyprosessi on samankaltainen kuin sokeritikkareiden: kun nestemäinen aine viilenee hitaasti, tuloksena voi olla kristallimuodostelma. Esimerkiksi maan sisältä purkautuva magma muodostaa jäähtyessään toistuvia malleja – näin muodostuvat monet arvokkaat kristallit. Myös lumihiutaleet ovat oikeastaan vedestä muodostuneita jääkristalleja!

JATKOTUTKIMUKSIA: PIILOSOKERI

Kristallitikkareiden valmistuksessa lapsi pääsee konkreettisesti näkemään, kuinka paljon sokeria tikkukaramelleihin käytetään. Lusikallinen lusikallisen perään vain liukenee veden joukkoon ja katoaa näkyvistä! Vaikka sokeria ei enää näy, se ei katoa vaan muuttaa muotoaan. Tämä on hyvä opetus lapsille, joille konkretia on kaikki kaikessa. Ajan kanssa sokeri tulee jälleen näkyviin, nyt kristallimuodossa grillitikun pintaan. Myös monissa elintarvikkeissa sokeri on usein piilossa ruoan joukossa.

Hammasterveyden kannalta sokerin syöminen on hyvin epäedullista. Piilosokeri kuluttaa hampaita, mutta samalla esiaikaiset geenimme vielä hoputtavat meitä syömään kaikki käsiimme haalittu sokerinen ja makea. Olen sitä mieltä, että lasten kanssa piilosokeri on hyvä tuoda esille juuri hammasterveyden näkökulmasta – ei ylipainon tai lihomisen vaaroista pelotellen. Kuitenkin on pääasiallisesti aikuisen tehtävä säädellä lapsen ruokavaliota terveellisen kasvun takaamiseksi. (Melkein kaikki) lapset rakastavat sokeria, ja joskus loogiset järkiperustelut voivat tehota. Kun lapsi näkee karkkiin uppoavan sokerin määrän, hän saattaa ymmärtää miksei karkkipäivä voi olla joka päivä. Harmiksemme tämähän pätee vain isompiin lapsiin – taaperomme jatkavat elämäänsä rusinoita ja herra hakkaraisia himoitsevina epäloogisuuden perikuvina.

Piilosokeri-tutkimukset ovat tosi mielenkiintoisia ja aikuisellekin hyödyllisiä. Tiesitkö, että esimerkiksi ketsupissa, dippimaustepusseissa, kurkkusalaatissa ja monissa valmisruoissa on paljon lisättyä sokeria? Etsivän työ kaupassa ja kotona kannattaa, jotta tietää mitä syö. Lapselle erilaisten ruokien – karkkien, juomien, jogurttien ja smoothieiden sokerimäärää voi konkretisoida sokeripaloilla. Sokeripoliisiksi ryhtymistä kannattaa silti harkita, jotta koko kasvatuksellinen idea ei käänny päälaelleen. Neutraalin kriittinen suhtautuminen piilosokeriin ja sokeriin yleensäkin lienee lapselle suosiollinen! Herkkujen syömistä ei kannata kokonaan mustamaalata, sillä kuuluvathan ne myös lapsen elämään ja juhlapäiviin.

Makeaa marraskuun jatkoa! <3

Kiinnostaako kristallit? Kokeile myös suolan kiteyttämistä!