Otan esille tulenaran aiheen – silläkin uhalla, että saan jeesustelijan ja tekopyhän leiman.
Olen vakaasti sitä mieltä, että meidän aikuisten tehtävä on ennen kaikkea pitää lasten puolia. Pienet lapset ovat suojattomia, herkkiä vaikutteille ja uskomattoman lojaaleja omille vanhemmilleen. Meidän tehtävämme on pitää omien ja muiden lasten puolia – niin somessa kuin somen ulkopuolellakin.
Missä menee raja?
Lapset ja sosiaalinen media on kiistelty aihe.
Somen kaupallistuminen tuo keskusteluun omat kärjistymispisteensä: missä menee hyvän maun raja, kun somemainostajat käyttävät häikäilemättömästi pieniä lapsiaan mainoskuvissa ja jakavat käyttökokemuksia lapsensa puolesta? Missä menee yksityisyydensuojan raja? Tiivistän pohjustukseksi hieman kuivaa lakitekstiä – pysy mukana!
Nykykäsityksen mukaan vastasyntynytkin vauva on vanhemmistaan erillinen ihminen. Pieni ihmisen alku, jolla on oma sosiaaliturvatunnus, oma mieli ja oma kehittyvä identiteetti. Jo vastasyntyneellä – niin kuin meillä kaikilla – on oikeus yksityisyyden suojaan. Vanhempi ei omista lastaan eikä hänen yksityisyyttänsä. Vauva ei ole somebrändin jatke.
Yksityisyyden suoja on yksi keskeisimmistä perusoikeuksista, josta on säädetty kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa.
On mahdotonta määrittää täysin universaalisti, mitä yksityisyyden suoja tarkoittaa. On selvää, että lainsäädännöllisiä tarkennuksia tarvittaisiin. Yleisesti yksityisyyden suojan katsotaan kuitenkin pitävän sisällään ainakin itseä koskevan tiedon kontrolloinnin, arvokkuuden tunteen säilyttämisen, fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden sekä mahdollisuuden torjua sivullisten tunkeutumisen omaan elämään.
Ihmisoikeussopimuksia valvoa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on vetänyt ratkaisukäytännöissään ns. tiukkaa linjaa, ja päätöksissään katsonut yksityiselämän suojan piiriin kuuluvan myös esimerkiksi seuraavat konkreettiset asiat: nimi, identiteetti, maine, henkilökohtainen kehitys ja sosiaalinen elämä.
Nämä edellä mainitut asiat ovat jokaisen aikuisen ja lapsen yksityisiä tietoja, joita ei tule saattaa yleiseen jakeluun. Lapsen yksityisyyttä tulee suojella kaikissa tilanteissa, myös perheen piirissä.
Lapsella on erityinen tarve suojeluun ja huolenpitoon. Lapsen ja hänen huoltajansa ristiriitatilanteissa lapsen etu syrjäyttää huoltajan intressit.
Lähde: Lastensuojelun keskusliitto, Lapsen yksityisyyden suoja digitaalisessa mediassa (2016)
Mikä on lapsen etu?
Asia on siis loppujen lopuksi lainsäädännöllisesti hyvin yksinkertainen. Epäselvissä tilanteissa lapsen etu ajaa muiden intressien, myös vanhemman sananvapauden ohi. Kun puhutaan pienen lapsen läsnäolosta sosiaalisessa mediassa, ainakin itselleni osoittautuu todella vaikeaksi perustella sitä rehellisesti lapsen välittömällä edulla.
Todellisuus on värikäs ja monimuotoinen. Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, puhutaan whatsapp-kuvista perheryhmässä ja toisaalta kymmenien tuhansien seuraajien Instagram-tileistä, jossa perhe- ja lapsikeskeistä sisältöä jaetaan häikäilemättä ja erilaisin tarkoitusperin.
Totta kai asiat on laitettava mittasuhteisiin.
Jotkut jakavat kaiken tiedon, vaikkeivat näyttäisi lapsen kasvoja. Joidenkin kasvot tunnetaan, mutta lasten kehityksestä, persoonallisuudesta ja mieltymyksistä on vaiettu. Kokonaisuutena kai voi todeta, että mitä enemmän lapsesta paljastetaan, sitä alttiimpi hän on sosiaalisen median haittavaikutuksille. Hyötyjä julkisesta lapsuudesta on vaikeampi keksiä.
Haluaisin erityisesti rohkaista suurten, julkisten tilien omistajia pohtimaan sitä, mitä lapsen etu tarkoittaa omalla kohdalla. Voisitko sinä olla mukana rakentamassa turvallista somea, jossa lapset saavat olla lapsia, säilyttää viattomuutensa ja kasvaa rauhassa?
Räikeitä lapsen yksityisyyden loukkaamisia tapahtunee Suomessa verrattain vähän, mutta trendit ovat hälyyttävästi leviämässä pienempien vaikuttajien keskuuteen. Synkähkö tulevaisuudenkuva on se, että olemme ajautumassa kohti uutta normaalia.
Riskit ovat todellisia
Tein testin. Googlasin tunnetun perhebloggarin tietoja ja sain alle kymmenessä minuutissa selville kotiosoitteen, puhelinnumeron, lasten koko nimet ja syntymäajat sekä yksityiset terveystiedot yökastelusta erityiseherkkyyteen.
Vaikka miten kierrellään ja kaarrellaan, perustellaan välillisillä vaikutuksilla ja perheen toimeentulolla, niin herää kysymys: voiko tilanteessa todella olla kyseessä lapsen etu?
Jatkan silläkin riskillä, että kuulostan tosi ankealta. 2020-luvun Suomessa nettikiusanteko ja stalkkerit ovat arkipäivää, ja julkisuus tekee lapset alttiiksi pahanteolle ilman oman vaikutusvallan häiventäkään. Identiteettivarkaudet, kidnappaukset ja pedofilia eivät ole kukkahattutätien voivottelua, vaan ihan mahdollisia, todellisia uhkia jotka realisoituvat helposti netin kautta. Eivät välttämättä, mutta mitä jos?
Lapsen someen laittamiselle pitää olla vahvemmat perustelut kuin se, että muutkin tekevät niin.
Kuuluvatko lapset kaupallisiin yhteistöihin?
Kaupalliset yhteistyöt, siis mainokset, ovat vielä oma maailmansa. Olen seurannut sivusta, kun somevaikuttajien vauvoja valjastetaan mainostamaan esimerkiksi kännykänkuoria, podcasteja, remonttilainoja ja lihaeineksiä. Kyllä – kaikki nämä ovat esimerkkejä todellisesta elämästä.
Naurattaisi, jos ei vähän inhottaisi näiden lasten puolesta. He eivät ole edes “vain mainoskasvoja” kuten lapsimallit. He ovat mukana mainoksissa omana itsenään, omalla identiteetillään ja persoonallaan. Silti heillä ei ole pienintäkään ymmärrystä, mistä on kyse. Lapsella ei ole todellisia mahdollisuuksia punnita, haluaako olla mukana vanhempansa somejulkaisuissa tai mainoskampanjoissa. Päiväkoti- tai alakouluikäinenkin lapsi elää hetkessä ja konkreettisessa maailmassa.
Olen pallotellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että vain hyvin harvoilla toimialoilla lasten käyttö some-mainonnassa on edes millään tavoin perusteltavissa. Lapset on toki suloisia ja lapsen kuvat saavat somessa paljon tykkäyksiä – helppo on mennä sieltä, missä aita on matalin.
Lapsi ei ole brändityökalu
Somevaikuttaja on rakentanut oman brändinsä ja voidaan olettaa, että hän kykenee sitä myös itse kannattelemaan. Jos ei kykene, voisi olla ensisijaista etsiä boostia sisältöön muualta kuin lapsista. Lapset kun eivät lähtökohtaisesti ole perheyrityksen työntekijöitä.
Kaupalliset yhteistyöt lastentarvikkeista, leluista – jopa lastenvaatteista! – on mahdollista toteuttaa tyylikkäästi, ennen kaikkea äidin ja kuluttajan näkökulmasta. Lasta voi myös valokuvata niin, että yksityisyys säilyy.
Houkuttelevan mainoksen koostaminen ilman lasta vaatii ehkä enemmän kekseliäisyyttä. Lapsen kasvojen peittäminen luovilla kuvakulmilla on vaikeaa, mutta mahdollista. Esimerkkinä tämän jutun kuvituskuvat.
Olisiko tässä kehittymisen paikka perheellisille vaikuttajille?
Vaikuttaja, vaikuta!
Haluaisin todella herätellä jokaista lukijaa pohtimaan pienen lapsen etua sosiaalisen median ympäristöissä.
Somevaikuttajia rohkaisisin pysähtymään hetkeksi oman sisältönsä ääreen ja analysoimaan rehellisesti lasten läsnäoloa omissa somekanavissa. Toteutuuko lapsen oikeus yksityisyyteen? Onko jaettu informaatio perusteltua ja lasta kunnioittavaa? Voisiko kaupallisia yhteistöitä toteuttaa kekseliäästi jollain muulla tavalla kuin lapsen kuvalla ja/tai kokemuksella? Mitä lapsi voi tulevaisuudessa ajatella sisällöistä, joissa hän on osallisena mutta joihin hän ei ole itse saanut vaikuttaa? Jollekin asia saattaa olla ok, toiselle ei todellakaan.
Asiat eivät ole mustavalkoisia ja tiedän, että moni pohtii näitä teemoja. Aktiivinen ajatystyö, oman toiminnan kriittinen tarkastelu ja toisaalta riskienhallinta kai ovatkin asian ytimessä. Jo liian monta kertaa tässä kirjoituksessa mainittu lapsen etu kirkkaana johtotähtenä.
Liikenne- ja viestintävirtason kyberturvallisuuskeskus on muuten julkaissut erittäin pätevän ja helppolukuisen oppaan, Turvallisesti netissä – ohjeita lasten vanhemmille. Suosittelen lämpimästi siihen tutustumista aivan jokaiselle kasvattajalle. Tosiasia lienee, että jossain vaiheessa lapsista kasvaa sosiaalisen median aktiivisia toimijoita.
Tämän paasauksen jälkeen on helppo todeta, etten itsekään ole täydellinen. En tietenkään. Kukaan meistä ei ole, mutta yritetään yhdessä – lasten parhaaksi.
Yours truly,
oman elämänsä lapsiasiainvaltuutettu Emma R
ps. saa jakaa ja kommentoida aiheeseen, jatkan innolla keskustelua alla!
Tämä oli erinomainen kirjoitus tärkeästä aiheesta! Itselläni ei ole julkisia somekanavia, mutta yritän silti pitää kiinni lasteni yksityisyydestä. Julkaisen siis tämän postauksen kuvia vastaavia (en tosin useinkaan taiteellisesti yhtä hienoja) otoksia, joista lapsiani ei suoraan tunnista. Nettiin laitetun kuvan osalta ei voi koskaan olla sataprosenttisen varma, mihin kuva lopulta päätyy. Ei vaikka tili olisi yksityinen.
Author
Tämäpä! Ja vähän tähän liittyen: kuinka moni oikeasti lukee esim. Instagramin ja Facebookin käyttöehdot, eli mihin antaa kuviensa oikeudet? Minä en ole lukenut, mutta tiedän että kuvien kohtalo ei ole enää omissa käsissä.
Hirveän tärkeä aloitus ja allekirjoitan joka sanan! Toivon todella, että aihe herättää mahdollisimman monen pohtimaan kriittisesti sitä, millaisen jalanjäljen lapsensa puolesta someen jättää.
Author
Toivon samaa! Kaikista paras olisi, kun nuori sais ajallaan alkaa itse muodostamaan omaa jalanjälkeään someen.
Oma someni on tiukasti yksityinen ja tunnen kaikki seuraajani. Silti oli lapsen syntymästä saakka selvää, että lapsi näkyy tunnistettavasti vain oman perheen Whatsapissa. Ja tietysti mitään sellaisia nakukuvia ym ei sielläkään, aina on riskejä. Minä ja puoliso päätämme lapsen somenäkyvyydestä tai siis – näkymättömyydestä niin kauan, kunnes lapsi ymmärtää sen riskit ja osaa itse tehdä päätöksen.
Ei saisi ajatella, ettei tee asioita siksi ettei lasta kiusata. Mutta kyllä näitä pikkuisia silti tahtoo suojella kaikelta. Mietityttää nämä julkkikset, joiden lapset näkyy somessa laajasti ja jotka varmasti voidaan siksi tunnistaa esim julkisilla paikoilla, hoidossa, koulussa, harrastuksissa ym. Minusta oli hyvä tuo lause, “Vauva ei ole somebrändin jatke”. Siltä se monilla julkkiksilla vaikuttaa
Author
Kyllä. Se somenäkyvyys vaan todellisuudessa tekee lapsen alttiiksi monelle asialle, esimerkiksi kiusaamiselle. Vaikka olisikin kaikkien aikuisten velvollisuus pitää huolta, ettei kiusaamista ole. Todellisuudessa kiusaamista on kyllä – paljon – eikä kaikilla aikuisilla ole siihen riittäviä resursseja/keinoja puuttua. Ja blogeista sitten löytyy tätä materiaalia yllin kyllin, joiden avulla päästä lapsen ihon alle.
Todella hyvää tekstiä! Ehkä on helppoa sanoa kun ei ole omia lapsia, mutta omasta mielestäni lapset eivät kuulu someen ennen kuin he itse (ikärajan mukaisesti) perustavat omat sometilit, joiden sisältöä hallitsevat. En itse ymmärrä julkisia enkä yksityisiä tilejä, joiden käyttäjät (äiti tai isä) jakavat sisältöä tyyliin vain omista lapsista tai koko perheen tekemisistä (kuvia, tapahtumia, terveystietoja, valmistumisia jne.) itsensä/työnsä sijaan. Olen kiitollinen, että olin itse somessa (irc-galleria, ii2, mese, facebook, insta) ennen omia vanhempiani. Minusta ei ole tunnistettavaa digitaalista jalanjälkeä, sillä olen aina (facebookia lukuunottamatta) ollut nimimerkin takana enkä ikinä laita henk.koht tietoja edes faceen (nykyistä työpaikkaa, koulua, parisuhdetta jne.). Piilotan myös kaverilistat, sillä se suojelee itseni lisäksi myös muiden yksityisyyttä. Monet ystäväni ovat aloilla, joissa he eivät ole sen vuoksi somessa omilla nimillään (saati postaa perheestään mitään). Asioita jaetaan (esim. Kuvia) oikean lähipiirin kanssa esim. whatsup ryhmissä, ei 500 facebook “kaverin” tai 1000 insta seuraajan kesken. Minusta kuvat somessa on ok, joissa voi näkyä joku lapsen takaraivo, käsi, jalka tms. mutta kasvokuvat tai henk.koht tiedot tilillä eivät suojele lapsen yksityisyyttä mitenkään. Olen varmaan tosi kalkkis alle 30-vuotias, mutta olen itse ns. Somenuori ja TIEDÄN miten järkyttävän helppoa on hakea ihmisistä tietoa, levittää väärää tietoa tai kiusata vaikkei edes tietäisi kuin nimimerkin. Eli jos joku tosiaan haluaa selvittää tietoja, se onnistuu kyllä. Sitä helpompaa se on, jos olet omalla nimellä/oikeilla tiedoilla jossain someissa. Eikä edes tarvitse olla mikään asiantuntija, sen kuin heittää googleen tai eri foorumeille nimiä/ninimerkkejä ja vähän kyselee/etsii. Aina joku tuntee jonkun. Some on parhaassa tapauksessa loistava työväline, jonka kautta tavoittaa ihnisiä. Pahimassa tapauksessa se voi tuhota koko henkilön (tai hänen lasten) yksityisyyden tai uran (twitterin puolella esimerkkejä varsinkin työuran kosahduksista). Mielestäni jokaisen aikuisen pitäisi vakavasti miettiä haluaisiko, että hänestä löytyisi netistä lapsuusajan noloja ja vähemmän noloja kuvia jokaikiseltä lapsuusvuodelta (joita ennen katseltiin valokuva albumeista), sairauspostauksia, kehitykseen liittyvien asioiden pohtimista (esim. Uhmaikäpostaukset, lapsen menkkojen alkamiskeskustelut jne), harrastus- ja koulutiedot koko peruskoulun ajalta, perheen sisäisiä asioita (esim. Eroja, uusia parisuhteita, lasten suhtautumista uusiin puolisoihin jne) ja paaaljon kaikkea muuta. En edes muista mitä kaikkea on tullut vastaan, mutta esim. Perheen lasu-asiakkuus tai lapsen krooninen sairaus tai vanhempien seksi-elämä ja mieltymykset ei ole asioita mitä itse ruotisin oikeiden henkilöiden naamoilla ja tiedoilla blogeissa, joissa on lapsia mukana (luoja hävettäisi jos omat vanhemmat ois kirjottanut tälläisia arkoja teemoja ja esim. aikuisena tuleva pomo työhaastattelussa tunnistaisi ja liittäisi näihin tietoihin, mitkä ei millään tavalla liity tulevaan työhön). Joskus vanhemmilla ehkä hämärtyy se, että he eivät omista lastaan tai tämän yksityisyyttä? Elibjos haluaa kertoa omista jutuistaan niin sitten jättää lapset sen ulkopuolelle, kunnes nämä ehkä itse ovat niin vanhoja, että voivat itse päättää mihin tietoihin heitä liitetään! 🙂 Anteeksi pitkä kommentti, mutta kannattaa tsekata some-turvallisuuteen liittyviä asioita lasten kohdalla. Pelastakaa lapset ry ja nettipoliisi esimerkiksi ovat luotettavia tahoja, jos tulee ongelmia/kysyttävää. Ja heihin voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä jos esimerkiksi näkee netissä jotain sopimatonta sisältöä (kuvia, nettisivuja, videoita, blogeja) mistä herää huoli lapsen hyvinvoinnista/ missä voi epäillä lapsiprostituutiota/lasten hyväksikäyttöä yms! Facebook-liveistä on mm. Soitettu hätäkeskukseen/lastensuojeluun jos liveissä esiintyy lapsia päihtyneiden vanhempien kanssa. Myös jos kavereiden tileillä näkty jotain huolestuttavaa, niin kysykää herkästi onko kaikki hyvin! Ja jos näette “liikaa” informaatiota jonkun bloggarin/somevaikuttajan tilillä niin voi antaa ystävällistä palautetta, että voisiko samoja postauksia tehdä lapsen yksityisyyden huomioiden. Esim. Vaatteita tai tavaroita voi kuvata ilman kasvokuvia ja tekstejä voi kirjoittaa siten, ettei kerro lapsen henk.kohtaisia asioita. Monet ihmiset, joilla ei edes ole omia lapsia pystyvät bloggaamaan/tekemään yhteistyötä/kirjoittamaan ja myymään lapsiarkeen sopivia juttuja, joten se ei todellakaan vaadi niitä omia lapsia, että saa toimeentulonsa tehtyä 🙂 Jos oma toimeentulo perustuu lapsiin, niin jossain on vikaa ja kannattaa harkita toista työtä.
Ihmiset jakavat ihan liikaa tietoja itsestään ja lapsistaan netissä. Tuntuu etteivät osa varmaan oikeasti tajua millaista vahinkoa sillä kaikella tiedolla saisi aikaan. Kylhän tätä perustellaan vaikka ja millä ja tuntuu myös aika herkästi menevän osalla herne nenään kun asiasta kyselty. Joskus kyllä mietityttää kun osalla lapsista on se somepreesenssi luotu jo synnäriltä ja sitten jaetaan ripuleista raivareihin ja paljaasta kehosta ja naamakuvista asti ihan kaikki. Siihen vielä päälle vanhempien omat terveysjutut, ripulit, seksijutut ja alastonkuvat. Saa aikamoinen lapsi olla, kun tollaisesta koittaa kasvaa aikuiseksi. Kuinkahan moni näistä lapsista ei haluaisi edes olla enää esillä, vaikka se heille kivana juttuna on myyty, kun eivät ehkä edes uskalla sanoa vanhemmilleen etteivät halua olla esillä.
Author
Uskon myös, että suurimmalla osalla on kyse tiedon puutteesta ja ajattelemattomuudesta! Itse oon vasta ihan viime kuukausina oppinut ymmärtämään, miten vähällä ja miten paljon vahinkoa toiselle voi saada aikaan.
Niin hyvä kirjoitus, kiitos tästä! Olen samaa mieltä. Opettajana ja äitinä lapset oikeudet ovat aina mielessä. Toivon, että tekstisi lukisi mahdollisimman moni. En keksi mitään järkevää perustetta lasten somenäkyvyydelle (varsinkaan siis bloggaajien/vaikuttajien). Jos raha on tarpeen, on muitakin keinoja sitä ansaita. Haluaisin myös, että ihan jokainen vanhempi miettisi somenkäyttöään. Lähtee ehkä vähän sivuraiteille, mutta itse olen ollut huolissani myös siitä, että ihan kaikki yhdessä tekeminen ja kaikki lapsen touhut dokumentoidaan esim. ig:n stooreihin. Ihan kuin koko elämää ei olisi, jos sitä ei jatkuvasti tallentaisi somekanaviin ja saisi palautetta.
Author
Kyllä, some valtaa koko ajan lisää alaa meidän elämästä. Saa nähdä, tuleeko jossain vaiheessa jonkinlainen vastaliike esim. just seuraavan sukupolven taholta!
Niin tärkeä aihe, ja hyvä kirjoitus, kiitos! Oon sun kanssa täysin samalla linjalla tässä asiassa. Toivon todella, että jokainen vanhempi pohtisi asiaa rehellisesti. Onneksi myös moni vaikuttaja toteuttaakin mainoksia upeasti just noin, että lapsen yksityisyys säilyy. Ja hyvä esimerkki toi kuinka paljon voikaan saada henkilöstä tietoja googlaamalla. Muistan kun eräällä todella suositulla vaikuttajalla, jolla on lähes 30tuhatta seuraajaa, oli vastasyntyneen lapsensa kuva instassa, ja tässä kuvassa näkyi lapsen hetu sairaalarannekkeesta. Kuinka paljon voikaan saada peruuttamatonta vahinkoa aikaan, jos hetu joutuu vääriin käsiin.
Digitaalinen jalanjälki tosiaan kasvaa lapsella melkoiseksi, jos vanhemmat valitsevat pienestä pitäen laittaa kuvia ja muuta infoa nettiin. Sen verran pitää kuitenkin täsmentää ettei vastasyntyneen sairaalarannekkeessaa välttämättä hetua ole vaan syntymäpäivän perässä on yhä usein väliaikainen tunniste. Toki jonkin rekisterin perusteella tuokin on varmasti yhdistettävissä yksilöön. Toivotaan ettei mainitsemasi lapsi ole syntynyt sellaisen sairaanhoitopiirin alueella, jossa virallinen hetu voidaan antaa heti, muuten tuo kuvaamasi tilanne on kyllä aika pelottava!
Author
Hui! Koko hetu tuntuu suorastaan lahjalta jollekin identiteettivarkaalle. Pienistäkin tiedonmurusista voi koostaa kokonaisuuden, jos on tahtoa ja aikaa. Siksi itse en jaa omia tai perheen syntymäpäiviäkään, ja olen esimerkiksi FB:ssä väärällä syntymäpäivällä. Ennen olin tosi huoleton, mutta puoliso on tarkka ja opettanut mulle paljon tietoturva-asioista!
Kiitos tästä postauksesta! Toivon todella, että tämä saisi somekansan todella tarkastelemaan itsekriittisesti omaa toimintaansa. Ei ole helppoa muuttaa tyyliään, jos sisältö perustuu lapsiin tai muutenkaan muuttaa mielipidettään. Oon todella huolissani samasta ilmiöstä. Keskustelu on pitkään ollut sitä, että kenen mielestä lapset saa näkyä ja kenen mielestä ei – mutta kun kyse ei ole mistään mielipiteistä, vaan jo lainsäädännöstä (uusimpana tietty tää Ei-tietosuoja) ja lapsen edusta. Onkohan lapsiasiavaltuutettu tästä koskaan ääneen puhunut?
Author
Oon myös miettinyt, että lapsiasianvaltuutettu voisi kommentoida asiaan! Yksittäiset keissit on asia erikseen, mutta ainakin omalla mutulla ilmiö on yleistymässä laajemmalle. Kun esim. vauvojen ja pienten lasten kaupallistuminen normalisoituu, niin helpompi siihen on pientenkin toimijoiden lähteä mukaan, sen kummempaa kyseenalaistamatta.
Kyllä, selkeästi on kasvamaan päin oleva ilmiö. Hienoa, että keskustelua on jo syntynyt. Sain tästä pontta kirjoittaa lausuntopyynnön lapsiasianvaltuutetulle. Katsotaan kuuluuko mitään vastausta syksyn mittaan. Ehkäpä joku muukin voisi samaa pyytää, niin asia otettaisiin huomioon ja saataisiin linjaus joku päivä asiaan.
Author
Mahtavaa! Aion myös laittaa kommenttipyynnön, olisi tosi mahtava kuulla lapsiasianvaltuutetun kannanotto asiaan.
Loistava postaus, vihdoin!!!
Olen ällistyneenä seurannut muutamaa ainakin aiemmin isona pidettyä bloggajaa joilla oli kärkeviä mielipiteitä asiasta kuin asiasta, mikä on oikein ym. Kunnes, ilmeisesti suosio romahti, rahantulo tyssäsi kun oltiin tehty niin typerä valinta ettei kunnolla opiskella vaan luotetaan some-tuloihin. Ja niin silmiemme eteen lyötiinkin kaikki lapset kymmeniin mainoksiin, kerrotaan sairaudet, persoonat jne. Asia on niin törkeä ettei mitään rajaa! Lastensuojelun olisi todellakin syytä ottaa nämä asiat vakavasti.
Melkoista on se kun nämä äidit ja vanhemmat ovat niin kovin varmoja ettei lastensa yksityisyyden totaalinen myyminen räjähdä heidän kasvoille esim. lopullisena välirikkona kun lapset aikuistuu.
Author
Tuo on tosiaan yksi tärkeä pointti. Mitä lapsi ajattelee teini-ikäisenä tai aikuisena, jos hänen elämänsä on tallennettu nettiin, valjastettu kaupallisuudelle ja lisäksi suuret jenkkiyhtiöt omistavat hänestä järjettömän määrän infoa ja kuvamateriaalia? Kaikkia se ei varmasti haittaa, mutta osaa haittaa. Itse en uskaltaisi ottaa sellaista riskiä ilman kunnollisia perusteluja.
Mielettömän hyvä ja tärkeä aihe. Kiitos että joku uskalsi asian tuoda esille ja vielä näin kauniisti.
Itse en ole mikään somevaikuttaja tms. Tilini on yksityinen, olen hyvin tarkka kukaa seuraa minua ja mitä jaan ja miten jaan. Lapset näkyy, mutta niin että heitä ei voi tunnistaa. Sama koskee myös itseäni, meidän kotia, asuinpaikkaa.
Olen törmännyt kahteen somevaikuttajaan, jotka mielestäni näyttävät hienoa esimerkkiä, kuinka somea voi tehdä myös lapsia suojellen ja kunnioittaen. 💜
Liikaa vaa näkee sitä, kuinka halutaan olla somevaikuttajia ja helpoin tapa varmaan lähteä sitä tekemään on lasten kauttaa.
Ja miten helposti voi jatkuvan stoorien seurailujen ja kuvien perustella paikantaa, missä on, mitä tekee, mikä on rytmi. Itsestäni tämä on pelottava ajatus.
Tämä oli todella hyvä kannanotto, kiitos tästä! Toivon todella, että ns. isot vaikuttajat ottaisivat tähän kantaa.
Koen itse kauhistuttavana ja naurettavana sen, että jotkin bloggaajat perustelevat lasten kuvien laittamista mm. sillä, että kuvien laitosta on kysytty lapselta lupa. Ei kouluikäinenkään lapsi vielä tiedosta, kuinka laajalle kuva leviää, saati sitten nuorempi – eikä lasta voi velvoittaa ottamaan vastuuta näin suuresta asiasta! Ihan järkyttävää. Osa myös perustelee sillä, että “kaikki” lapset tulevat olemaan jossain vaiheessa elämäänsä somessa. No, sen pitäisi olla sen teinin päätös, ei äidin joka tunkee lapsensa nettiin heti ensimmäisistä elinhetkistä lähtien.
Author
Joo, tuo luvan kysyminen on aika monimutkainen asia. Minkä ikäiseltä lapselta voi oikeasti odottaa perusteltua ja kattavaa päätöstä luvalle? Tulee mieleen sellainenkin, että koulumatematiikassa suuret luvut opetellaan vasta yleensä 3. luokalla. Kolmosillakin on usein hyvin vaikea hahmottaa abstrakteja lukuja (kymmeniä tai satoja tuhansia), jos puhutaan siitä että kuinka moni voi nähdä kuvan. Tai mitä tarkoittaa lapselle mainostaminen? Monelle ei varmaankaan oikeastaan mitään.
Hyvä kirjoitus. Itselläni on salainen tili ja tunnen kaikki seuraajani. Lapseni näkyvät siellä nimillään ja kasvoillaan. En jaa heistä mitään noloja asioita, enkä nakukuvia, mutta melko paljon kuvia silti. Ihmettelen monesti myös itse somevaikuttajien käyttäytymistä näissä asioissa ja olen ajatellut omalta kohdaltani että on ihan eri asia olla julkinen 20t seuraajan somevaikuttana kuin alle 200 seuraajan salainen, yksityinen tili.
Tämä teksti pisti kuitenki minutkin miettimään ja pohtimaan asiaa tarkemmin ja juurikin lapsen edun kautta. Sukulaiset ja ystävät sanovat monesti kuinka ihana on seurata instagramini kautta meidän touhuja, mutta tässä touhussa täytyy alkaa ajatella ennemmin lapsia kuin heitä.
Kiitos tästä herättelystä 🙂
Author
Ehdottomasti myös mun mielestä nuo mainitsemasi on täysin eri asioita, ison vaikuttajan julkinen tili ja yksityishenkilön salainen tili. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja just mittasuhteet on hyvä pitää mielessä. 🙂
Hyviä pointteja! Aiheesta puhutaan yllättävän vähän, ottaen huomioon kuinka paljon lapset näkyvät somessa. Erityisesti kaupallistaminen mietityttää. Tuntuu ahdistavalta nähdä instatilejä, jotka on alun alkaenkin perustettu vain kaupalliseen tarkoitukseen lapsi välineenä. Loputon määrä kaupallisia yhteistöitä lastentarvikkeista ja -vaatteista. Lapsi näyttäytyy lähinnä mainoksena ja rahantekovälineenä. Vaikka lasta ei kuvista tunnistaisikaan, koko sisältö on täysin lapsen avulla kaupallistettu. Ymmärrän täysin, jos haluaa ansaita rahaa somella, mutta mielestäni olisi hyvä pysähtyä miettimään kykeneekö tekemään sisältöä omana itsenään, vai vain lapsen avulla.
Miten ihmeessä jopa yksityiset terveystiedot voidaan saada selville? Eikö ne ole salaisia tietoja?
Siten, että vanhemmat ovat jakaneet ne someen avoimesti.
Näen yksittäiset ja kauniit kuvat lapsista pienempänä pahana kuin sen, miten paljon jotkut vaikuttajat jakavat tietoja lapsistaan. Sitä en vain pysty ymmärtämään. Esimerkiksi joidenkin bloggaajien tapa tehdä vuosikoosteita lapsistaan (esim synttäripostauksia) on mielestäni täysin turha. Seuraajat tuskin vaativat niin yksityiskohtaisia luonne- ja kehitysanalyyseja. Ja jos blogin suosio romahtaisi tämänkaltaisten asioiden pois jättämisen myötä, olisi ehkä paikallaan harkita alanvaihtoa. Karu totuus taitaa olla että lapsen tuominen someen tuo lisää seuraajia. Eräs hiljattain lapsen saanut vaikuttaja kertoi juuri seuraajamääränsä tuplaantuneen verrattuna aikaan ennen raskautta – ja seuraajia oli ennestäänkin jo parikymmentätuhatta. Huh. Toisaalta mietin myös seuraajien vastuuta. Pitäisikö meidän lakata seuraamasta vaikuttajia jotka eivät mielestämme kunnioita lapsiensa yksityisyyttä?
Näen yksittäiset ja kauniit kuvat lapsista pienempänä pahana kuin sen, miten paljon jotkut vaikuttajat jakavat tietoja lapsistaan. Sitä en vain pysty ymmärtämään. Esimerkiksi joidenkin bloggaajien tapa tehdä vuosikoosteita lapsistaan (esim synttäripostauksia) on mielestäni täysin turha. Seuraajat tuskin vaativat niin yksityiskohtaisia luonne- ja kehitysanalyyseja. Ja jos blogin suosio romahtaisi tämänkaltaisten asioiden pois jättämisen myötä, olisi ehkä paikallaan harkita alanvaihtoa. Karu totuus taitaa olla että lapsen tuominen someen tuo lisää seuraajia. Eräs hiljattain lapsen saanut vaikuttaja kertoi juuri seuraajamääränsä tuplaantuneen verrattuna aikaan ennen raskautta – ja seuraajia oli ennestäänkin jo parikymmentätuhatta. Huh. Toisaalta mietin myös seuraajien vastuuta. Pitäisikö meidän lakata seuraamasta vaikuttajia jotka eivät mielestämme kunnioita lapsiensa yksityisyyttä?
Author
Tää on mielenkiintoinen kysymys! Missä on seuraajan vastuu vai onko sitä? Seuraaminen toki on tietynlaista kannatusta ja hiljaista hyväksyntää. Ehkä seuraamisen lopettaminen voisikin olla hyvä juttu. Itse yritän seurata vain tilejä, joista tulee hyvä mieli 🙂
Erinomainen nosto. Itse olen miettinyt pitkään miksi bloggaajat hyväosaisina perheinä olisivat eri asemassa mitä tulee lapsen edun huomioimiseen. Jokaisen vanhemman tehtävä on suojella lapsensa fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta. Toteutuuko tämä bloggareiden lapsilla? Onko heillä yksityisyydensuoja ja koti sellainen turvallinen paikka jossa voi kasvaa rauhassa ilman vieraan katsetta ja julkisuutta? Mitäpä jos pyydämme joukolla lapsiasiainvaltuutettua ottamaan tähän julkisesti kantaa. Tuntuu että tämä somemaailma vääristää monen arviointikyvyn mikä on parasta omalle lapselle.
Author
Kyllä, asioita on helppo puolustella suuntaan jos toiseen. Toivoisin myös lapsiasianvaltuutetun kannanottoa asiaan ja aion pyytää kommenttia. Toivottavasti mahdollisimman moni pyytäisi!
Hienoa pohdintaa. Luulen että osittain jotkut sisällöntuottajat ovat myös alkaneet tehdä ns. ”aidompaa” somea, jossa silotellun kiiltokuvaelämän sijaan näytetään todellisempaa arkea, ja tämä on johtanut siihen että päiväkirjamaisesti aletaan avata perheen ja lapsen yksityisasioita. Sairauksia, haasteita, vastoinkäymisiä. Avoimuuden ja aitouden ihanne kuitenkin uhraa perheen yksityisyyden suojelun.
Toinen asia mikä itseäni ihan ei-julkisissa tuttavieni tileissä vaivaa on äitien tarve esitellä lapsiaan ikään kuin lapsi olisi heidän omaisuuttaan ja heidän ”saavutuksensa”, ei erillinen yksilö. Oikeastaan lapsen kertoma hauska letkautus tai väärin laulettu laulunpätkä ei kuuluisi lapsen näkökulmasta äidin puolituttujen somekavereiden silmille, vaikka lapsen kasvojen päälle olisikin laitettu tarra tai sumennus. Mistä kumpuaa tuo tarve näyttää lastaan muille ja pönkittää egoaan äitinä. Miksei lapsen letkautuksen tai päivän puuhan jakaminen perheen oikealle lähipiirille, jonka lapsi itsekin tuntee, riitä?
Author
Kiitos kommentista! Olen huomannut myös tuota “esittelyä”, ja se lisää myös vertailua äitien ja lasten välillä somessa. En usko, että se on hyväksi kenellekään. Ymmärrän kyllä sen, että omaan lapseen on kovin ihastunut ja häntä haluaisi esitellä muille. Itsekin haluaisin! Mutta syyt ovat itsekkäät, ei lapsi niistä tykkäyksistä tai ihailevista kommenteista hyödy.
Todella, todella hyvä teksti! Lapsen oikeudet! Niistä pitäisi puhua enemmän, eikä niistä voi koskaan puhua liikaa tässä aikuisten johtamassa maailmassa. Mikä on lapsen etu? Mitkä ovat lasten oikeudet? Vaikkapa ihan maissa määriteltynä? Se pitäisi aina olla ensimmäinen pohdittava asia, kun pohditaan mitä tahansa asioita, joissa lapset ovat mukana. Mikä on maailmaa vielä ymmärtämättömän, täysin muiden armoilla olevan pienen lapsen etu? Nykyvanhemmuus uhkaa lähteä kehittymään siihen suuntaan, että mikä on aikuisten etu. Joskus aikuisen etu on tosiaan lapsenkin etu, mutta ei aina. Tarvitaan enemmän puhetta siitä, mihin lapsella on oikeus <3
Author
Kiitos kommentista! Oon ehdottomasti samaa mieltä. Ja vielä tarkentaen, lapsen VÄLITÖN etu. Tällaista toimintaa ei ole mun mielestä asiallista perustella välillisillä vaikutuksilla esim. siitä, että perheessä saatetaan tienata paremmin kun lapset laitetaan someen. Ei lapsen osa ole alunperinkään osallistua perheen ansaintaan, vaan vastuu siitä on täysin vanhemmilla.
Samaa mieltä jokaisesta pointista, tärkeä tärkeä kirjoitus, jonka toivoisin päätyvän mahdollisimman monen luettavaksi. Juurikin tuo pointti, että somelapsuudesta ei ainakaan hyötyä kenellekkään ole. Olen itse parikymppinen ja kasvanut somen aikakaudella nuoresta asti ja hirvittää seurata tätä. On huolestuttavaa, että tämä on uusi normaali. Kavereiden kanssa ollaan ala-asteesta saakka googlailtu omia nimiä ja se häpeä, kun sieltä on löytynyt joku vanha nolo lehtijuttu on jo ollut todellinen, joten entä sitten postaus pottailun opettelusta. En usko, että tämä tällainen käytös ainakaan vähenee jatkossa. Jokaisen somea tekevän vanhemman olisi hyvä vähintään kartoittaa oman lapsen ja perheen somejalanjälki, sillä yhdellä googlauksella voi saada pikkulapsesta valtavan määrän tietoa. Myös lapsen (koko) nimen käyttämistä tulisi vältellä. Säälittää kyllä näiden lasten puolesta, koska he eivät ikänsä puolesta tule vielä vuosiin ymmärtämään mistä on kyse ja siinä ajassa ehtii tulla todella paljon peruuttamatonta sisältöä heistä.
Author
Kiitos kommentista! Joo, niinpä. Se kokonaisuus on varmasti juuri se oleellinen asia, jota jokaisen tulisi tarkastella. Itseäni ainakin hirvitti tuo, miten helposti yhdestä perheestä löytyi kaikki mahdollinen tieto hyvin nopeasti. Luulen kans, että jos asiasta ei aktiivisesti puhuta ja sitä kyseenalaisteta, niin tulee olemaan entistä laajempi ja yleisempi ilmiö tulevaisuudessa.