Tuntuuko tutulta? Ainakin meillä puolitoistavuotiaan taaperon keskittymisen yhteen leikkiin voi useinkin kellottaa sekuntin sadasosissa. Tässä lohdullisia vinkkejä arjen vanhemmuuteen.
Eikö taaperosi jaksa keskittyä? Älä huoli, ei kuulukaan jaksaa. Leikin alkamisen ja jatkumisen kannalta vuorovaikutussuhde aikuiseen on elintärkeä. Mitä pienempi leikkijä, sitä enemmän aikuinen kannattelee muutoin lyhyttä ja poukkoilevaa leikkiä. Aikuinen on kiinnostunut lapsen tekemisistä, kehuu onnistumisista ja oivalluksista, toimii esimerkkinä ja luo alkeellisiin kuvitteluleikkeihin lisää sisältöä. Yksinkertaisesti: aikuinen opettaa lapsen leikkimään. Lapsen itsesäätelytaidot, keskittymiskyky ja mielikuvitus ovat pitkäkestoisen leikin elementtejä, jotka kehittyvät vuorovaikutuksessa sekä kasvun myötä. (Lue lisää Marjatta Kallialan artikkelista Korvaamaton leikki.)
Mielikuvituksen kehittyminen 2-3-vuotiaana on tärkeä askel kohti keskittynyttä leikkiä. On kuitenkin hyvin mahdollista, että jo pienempi lapsi jaksaa puuhata hetken itsekseen – joko harhaillen leikistä toiseen, tai yhteen erityisen mielenkiintoiseen asiaan syventyen. Seuraavassa kolme ajattelun arvoista ideaa pitkäkestoisemman leikin onnistumiseen.
1. Onko leikki lapselle tuttu?
Pieni lapsi oppii matkimalla – myös leikin. Hän voi saada mallin esimerkiksi sisarukselta, vanhemmalta tai päiväkodin aikuiselta. Lukuisten toistojen kautta lapsi sisäistää miten leivotaan hiekkakakut, rakennetaan ja kaadetaan torni, paijataan nukkea nätisti, heitetään palloa, yhdistetään palapelin palat, ajetaan autolla ja sanotaan brum brum. Leikin mielekkään perusperiaatteen oppiminen mahdollistaa leikkimisen pitkäjänteisesti ja myöhemmin lapsen kehitysvaiheen mukaan varioiden.
2. Onko leikkitilassa sopiva määrä ärsykkeitä?
Pienet lapset eivät vielä kykene suojautumaan ympäristön ärsykkeiltä. He reagoivat impulssinomaisesti ääniin ja näköhavaintoihin (lue esim. aivotutkija Mona Moisala). Lapsen leikkitilan rauhoittaminen – television tai radion hiljentäminen, leikkitilan rajaaminen ja lelumäärän vähentäminen voivat ohjata lasta lempeästi ja hiljalleen kohti keskittynyttä leikkiä.
Kun leluja on väljästi esillä vain muutamia, voi leikin valitseminen ja sen äärellä viipyileminen toteutua helpommin. Olet todennäköisesti joskus itse törmännyt tähän ilmiöön netin suoratoistopalveluiden valtavien valikoimien äärellä – olisiko leffan valitseminen ollut vähemmän tuskastuttavaa, jos vaihtoehtoja olisi ollut vaikkapa viisi? Tämän valinnan edessä itse yleensä nöyrryn ja palaan katsomaan suosikkisarjojani yhä uudelleen ja uudelleen. Näin lapsetkin usein leikkivät omia suosikkileikkejään, päivästä ja vuodesta toiseen.
3. Onko lapsi motivoitunut leikkimään?
Motivaatio lienee kaiken toiminnan kulmakivi. Kun perustarpeet (uni, ruoka, läheisyys) on tyydytetty, lapsi on luonnostaan motivoitunut leikkimään, tutkimaan ja oppimaan. Jos halutaan lapsen jatkavan yhden leikin parissa pitkäjänteisesti, on sen oltava hänelle erityisen motivoivaa – siis kiinnostavaa, innostavaa ja jollain lailla palkitsevaa.
Lapselle on epäilemättä hyvä tarjota runsaasti vapaata, kiireetöntä leikkiaikaa, jolloin arvostetaan lapsen omia valintoja leikkien ja leikkivälineiden suhteen. Tällainen vapaa leikki on arjessa korvaamatonta. Blogissa olen esitellyt lähinnä strukturoituja leikinaloituksia, joissa erilaisten motivaatiokeinojen ja hienovaraisten ehdotusten avulla pyritään saamaan lapsi jonkun tietyn toiminnan äärelle. Aikuisen järjestämällä leikillä on paikkansa lapsen kehityksen tukena ja keskittymiskyvyn kannustajana.
Järjestetyn leikin hienous on se, että voit ottaa huomioon juuri oman lapsesi persoonallisuuden piirteet, kiinnostuksen kohteet ja kehitysvaiheen. Kokeilemalla esimerkiksi erilaisia leikkitapoja huomaat, mistä lapsesi innostuu erityisesti ja minkä toiminnan äärelle hän malttaa pysähtyä. Arjessa monimutkaisten leikkien järjestämiselle (ja siivoamiselle!) ei ole aina aikaa, mutta tällaisia leikkiin kutsuja voi toteuttaa pienimuotoisemminkin.
Voit kutsua lapsesi majaleikkiin aloittamalla majanrakennuksen muutamalla tuolilla ja peitolla – ja antaa sitten toiminnan jatkua lapsen ehdoilla. Voit järjestää valmiiksi autoradan, joka suorastaan kutsuu lastasi aloittamaan omat autoleikit. Voit silloin tällöin asetella kahvikupit ja leivokset kauniisti leikkipöytään odottamaan leikkejä. Tämän kirjoituksen kuvituksena on pieni leikkimaailma, jonka rakensin odottamaan lapseni heräämistä päiväunilta. Voi sitä riemastuksen määrää, kun hän unenpöpperöisenä kömpi olohuoneeseen.
Leikki ei jatkunut kovinkaan montaa minuuttia, mutta siihen palattiin päivän aikana useasti. Leikki oli myös jatkuvassa muutostilassa, kun leluja haettiin lisää ja vietiin pois. Oman ajan toivossa olisin halunnut taaperoni keskittyvän leikkimään itsekseen hieman kauemmin, mutta niin ei tällä kertaa käynyt. Ehkä ensi kerralla – tai parin vuoden päästä!
Tekstin ajatukset ovat omiani. Kirjoittamisen tukena olen käyttänyt seuraavia lähteitä:
- Marjatta Kalliala: Korvaamaton leikki. Teoksessa Jari Sinkkonen (toim.): Pesästä Lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle (2003).
- Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetti, lapsen kasvu ja kehitys
- Aivotutkija Mona Moisalan esille tuoma tieto monipuolisesti mediassa. Esimerkiksi tässä Emilia ja arjen kemiaa -podcastissa erinomaista keskustelua lasten aivojen kehittymisestä. Suosittelen kuuntelemaan!
Miten teillä keskitytään leikkeihin? Mitä keinoja olet itse käyttänyt ja kokenut hyväksi lapsen keskittymiskyvyn tukemiseen? Osallistu keskusteluun kommenteissa tai instassa @leikkileikkina 🙂