Ehdottomasti paras ja toimivin leikkivinkkini: ammenna aina siitä, mikä on lapsellesi tällä hetkellä ajankohtaista, tärkeää tai tunteita herättävää!
Helsingissä herättiin tänään valkoiseen talven ihmemaahan. Ensilumi! Viime talvena, alle vuoden ikäisenä, Aatoksen lumileikit rajoittuivat naama lumessa maassa ryömimiseen sekä sormet, takapuoli ja varpaat jäässä vauvakeinussa istumiseen. Tänä talvena talviulkoilusta ja -urheilusta avautuu meille aivan uusi maailma.
Itse olin kovin innoissani, kun huomasin lumen tulleen. Katselimme aamulla hieman Kaapon lumileikkejä Pikku Kakkosessa ja suuntasimme sitten pihalle. Mikä ihme, kun kylmä, märkä ja inhottavasti kasvoille tunkeutuva lumi ei ollutkaan heti Aatoksen mieleen! Liukumäki oli liukkaampi kuin tavallista, villatumput kastuivatkin ikävästi kun ne upotti sohjolumeen, eikä edes rattaiden suojaan kuomun alle päässyt täysin piiloon noilta pistäviltä hiutaleilta. Meidän ensimmäiset lumileikkimme tänä vuonna loppuivat lyhyeen. Kävikö teillä samalla lailla, vai antautuiko lapsesi heti riemukkaisiin leikkeihin?
Kun palasimme retkeltämme sisälle, ajattelin kokeilla tutustuttaa Aatosta lumi-elementtiin hieman eri reittiä. Mitä jos uuden, hieman tuskastuneisuutta ulkona herättäneen lumen yhdistäisikin johonkin tuttuun, mielekkääseen tekemiseen? Mitä jos tällä kertaa yhdistäisikin KAKSI Aatoksen lempijuttua lumeen? Lopputulos oli puolisen tuntia ihmettelyä, tutkimista, värien riemua ja kyllä – todella paljon kauhomista.
Niin – miksei lunta voisi tuoda sisälle? Itse asiassa lumi on yllättävän helposti hallinnassa oleva elementti. Se pysyy kasassa, ei leviä joka paikkaan, eikä levitessäänkään sotke paikkoja koska koostuu vain vedestä. Jos sotku huolettaa, niin tutustu vaikkapa näihin pienen taiteilijan siisteysvinkkeihin! Lunta on hauska maalata ja värjätä. Tämä on prosessitaidetta parhaimmillaan – tärkeintä on tekeminen, ei lopputulos. Vesiväreillä maalatessa ei tarvitse pelätä tahrojakaan.
Lumimaalauksen lisäksi niin luontainen ja tärkeä puuha Aatokselle on edelleen kauhominen. Lumen siirtäminen kauhalla astiasta toiseen on tosi yksinkertaista, mutta kuitenkin niin hauskaa. Välillä Aatos uskaltautui kokeilemaan lunta myös käsissään – ensin sormella varovasti tökäten, sitten nyrkkiin puristaen ja lopulta kyynerpäihin asti vadissa maaten. Siinä vietimme puolituntisen soljuen luontevasti siveltimien ja kauhojen välillä. Niin riemukasta!
Suosittelen todella lämmöllä tutustumaan lumeen monenlaisin keinoin. Meidän aamupäivähetkemme oli lapselle tosi monipuolinen aistikokemus. Samalla on mahdollista opettaa vastakohtien käsitettä ja kylmä-kuuma -vastinparia käytännössä. Leikin jälkeen täytyi tietenkin lämmitellä kuuman veden alla! Isompi lapsi voisi olla kiinnostunut myös veden olomuodoista ja huomiosta, että sisällä lumi muuttuu pikku hiljaa vetisemmäksi ja lopulta vedeksi.
Kivoja talvileikkejä! <3
PS: Tottakai voit viedä tämän leikin myös ulos!