Kaupallinen yhteistyö: Varhaiskasvatuksen tietopalvelu
Luin joululomalla meille hyvin ajankohtaisen kirjan: Riikka Riihosen ja Minna Koskisen kirjan Kuinka kiukku kesytetään? Lasten aggressiokasvatus (PS-kustannus 2020).
Hieman jännitin tähän tarttumista. Mitä kaikkea uutta pitäisi taas oppia? Mitä jos olenkin tähän asti toiminut ihan väärin ja joudun taas syyllistymään?
Onneksi kirjan lukemisen jälkeen päällimmäinen tunteeni oli helpotus. En syyllistynyt, en ahdistunut, vaan sain arvokasta myötätuntoa arjen vanhemmuuteen. Erityisesti niihin hetkiin, jotka ovat kaukaisimpana voittajafiiliksestä.
On suuri ilo saada esitellä omien kokemusteni kautta tämä kirja nyt sinulle.
Kiukun kesyttäminen on yksi pikkulapsiajan isoista haasteista
Olen äitiyteni aikana hetkittäin törmännyt tilanteisiin, joissa oman lapsen kiukun kesyttäminen on tuntunut mahdottomalta tehtävältä. Uskon, että lähes jokainen meistä silloin tällöin kokee vanhemmuudessaan samoja turhautumisen ja neuvottomuuden tunteita.
Olen kävellyt päiväkodin portaita ylös pala kurkussa toivoen, ettei lapseni sinä päivänä olisi purrut leikkikaveria. Olen kuunnellut tuntikausia jatkuvaa itkua, jonka sävyt vaihtelevat alkukantaisesta raivosta pohjattomaan epätoivoon. Olen kieltänyt tuhannesti. Olen kehunut tuhat ja yksi kertaa. Olen painanut pettymyksen lannistaman lapsen syliini, heijannut ja hengittänyt läpi ikuisuudelta tuntuvan yön.
Jokainen pettymys, jokainen raivari, jokainen riita. Jokainen on päättynyt enemmin tai myöhemmin. Silloin uupumuksen ja helpotuksen tunteisiin on sekoittunut omassa mielessäni epäluulo. Kun istuu pimeässä huoneessa keskellä yötä, sylissään itsensä uneen itkenyt lapsi, miettii väkisinkin: toiminko oikein? Teinkö niin kuin piti?
Tapahtuuko näin muille?
Aggressiokasvatus ei ole mitään sen kummempaa
Siinä suurin kiukkukirjan lukemisesta syntynyt oivallukseni. Ja kuinka lohdullinen oivallus se onkaan! Aggressiokasvatus – vaikka kuulostaakin hienolta – ei ole mitään sen kummempaa. Ei menetelmää, tekniikkaa tai kymmenen kohdan tehtävälistaa. Ei monimutkaista uutta opittavaa ja muistettavaa.
On vain kasvatusta ja arkista puurtamista.
Arjen lempeyttä, läsnäoloa ja pitkäjänteisyyttä. Kehumista ja rajojen vetämistä. Ymmärrystä. Taitojen opettelua yhdessä.
Ennen kaikea aggressiokasvatus on juuri taitojen opettelua. Ensimmäiseksi jokaisen aikuisen on syytä tarkistaa asenteensa: aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi ei ole paha tai viallinen. Hänellä on vielä opeteltavaa. Joillain sitä opeteltavaa on enemmän ja jotkut oppivat nopeammin kuin toiset. Myötätuntoisen aikuisen kanssa yhdessä jokainen lapsi voi kuitenkin oppia tunteiden säätelyä ja sisältä kumpuavan aggression ilmaisemista rakentavasti. Eikä opettelu onneksi ole edes mitään rakettitiedettä – vaikka on siihen toki omat niksinsä.
Aggressio: tuhoavasta voimasta rakentavaksi muutosenergiaksi
Miten kiukku muutetaan kompastuskivestä lasta eteenpäin vieväksi voimavaraksi? Aggressio itsessään on varsin tärkeä tunne ja oikea maailman muutosvoima. Aggressio antaa ihmiselle energiaa toteuttaa asioita, joita haluaa ja tarvitsee. Se antaa uskallusta pitää puoliaan ja puolustaa omia arvojaan.
Jokainen lapsiperhearjessa elävä tietää, että silloin tällöin aggressio näyttäytyy enemmänkin kaiken tieltään tuhoavana pyörremyrskynä. Voimakkaat tunteet eskaloituvat sekopäisiin, raivokkaisiin ja jopa väkivaltaisiin selkkauksiin. Tiettyyn pisteeseen asti erilaisten aggressioilmausten kokeileminen ja opetteleminen onkin hyvin tyypillinen osa lapsuuden ja nuoruuden kehityskaarta – sitä aivan tavallista elämää.
Kuinka kiukku kesytetään tarjoaa kasvattajalle monenlaisia työkaluja toimivampaan arkeen niin pienemmissä kuin suuremmissakin kiukkuhaasteissa. Se toimii oppaana silloin, kun halutaan ennaltaehkäistä tilanteiden kärjistymistä ja luoda rakentavia toimintatapoja perheeseen. Miten esimerkiksi luodaan lapselle miellyttävä ja turvallinen rauhoittumispaikka? Miten opetellaan rauhoittava palleahengitys? Mitä konkreettisesti sanotaan, jos lapsi lyö leikkikaveria hiekkalaatikolla?
Toisaalta kirjalla on annettavaa myös niihin tilanteisiin ja perheisiin, joissa ympäristö on räjähdysherkkä ja eletään veitsenterällä. Milloin ja mistä hakea apua? Missä asennossa rajoitetaan turvallisesti lasta, joka käyttäytyy väkivaltaisesti?
Kiukkuleijona, joka pääsee karkuun
Kuinka kiukku kesytetään toimii tiiviisti ja saumattomasti yhteen päiväkoti- ja alakouluikäisille suunnatun sisarteoksensa, Aada ja kiukkuleijona -satukirjan kanssa (Riikka Riihonen & Kaisla Suokas, k. Mira Piitulainen, Kumma kustannus 2020).
Satukirjassa kiukun käsitettä kuvataan lapselle ymmärrettävästi ja konkreettisesti: se on oma kiukkuleijona, joka silloin tällöin pääsee taskusta karkuteille. Mitä kiukuttavampi asia, sitä suuremmaksi kiukkuleijonakin muuttuu. Omaa kiukkuleijonaansa voi kuitenkin oppia hallitsemaan eli pitämään talutushihnassa. Lasten kielellä käydään siis läpi aggression huomaamista, sen voimakkuuden arvioimista, sekä aggression konkreettisia säätelykeinoja. Nerokasta!
Satukirjaosion lisäksi Aada ja kiukkuleijona sisältää pienen kasvattajalle suunnatun tietopaketin tunnetaidoista ja tunteiden säätelystä. Kirja toimii itsessäänkin kasvattajan tukena, mutta teokset yhdessä muodostavat erittäin toimivan työkalupakin tunnekasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen tietopalvelu tarjoaa kirjapaketin lukijoilleni tarjoushintaan ja postikuluttomasti. Käy tutustumassa, jos teema tuntuu sinulle ajankohtaiselta!
Kampanjasivulta löydät myös muut kirjavinkkini – kuten Tiia Trogenin upean Positiivinen kasvatus -kirjan, jonka julistin taannoin olevan tarpeellinen lisä äitiyspakkaukseen.
Lumisin lomaterkuin, Emma
Lue myös:
Helppo glitterpullo rauhoittumisen avuksi
Taaperon uhma: lahjonta, periksi antaminen ja muita keinoja selviytyä