Kaupallinen yhteistyö: Varhaiskasvatuksen tietopalvelu. Tsekkaa vielä tammikuun voimassa olevat tarjoukset lempparikirjoistani!
Lempeä hymy huulillani kirjoitan tästä Taina Sainion, Riikka Pajulahden ja Nina Sajaniemen kirjasta Näin tuet lapsen itsesäätelyä – hyvinvoinnin pedagogiikka varhaiskasvatuksessa (PS-kustannus 2020). Onneksi saan esitellä vielä sen!
Itsesäätelyn taidot ovat arvokkaampia kuin koskaan aikaisemmin
Tuntuu, ettei mikään lukukokemus voisi olla kasvattajalle enää ajankohtaisempi ja tärkeämpi. 2020-luvun Suomessa kasvatamme lapsiamme kaikki mulle heti -yhteiskuntaan, jossa kaikki tulee pikana: pikaruoka, pikamuoti, pikavipit, pikaviihde, pika-mikä-vaan. Mitään ei tarvitse odottaa ja koskaan ei tarvitse kärsiä tylsyydestä. Kaikki on helppoa, kätevää ja valmiiksi siloteltua. Joku voisi kysyä: mihin tarvitaan enää itsesäätelyä?
Kysymys on tietysti kompa. Yhteiskunta on muuttunut, mutta ihminen ei. Jatkuva viihteen, nautinnon ja yltäkylläisyyden tarjonta – ilman riittäviä itsesäätelyn taitoja – voi olla jopa uhka terveydelle ja hyvinvoinnille. Ihminen on luontaisesti suuntautunut kohti mielihyvää ja nopeita palkkioita. Jos et ohjaa itseäsi, sinua kyllä ohjaillaan.
Youtuben ikuinen videovirta ei lopu. Kaupan namihylly ei koskaan tyhjene. Älylaitteet jatkavat piippaamistaan. Pelissä on aina seuraava taso. Sohvalta ei tarvitse nousta – paitsi ehkä syömään. Kun kaikki on aina saatavilla, miten opetamme lapsiamme säilyttämään kontrollin? Itsesäätelyn supervoiman avulla.
Itsesäätelytaidot ovat hyvinvointitaitoja
Itsesäätelyllä tarkoitetaan taitoa pysähtyä, odottaa, malttaa mielensä ja jarruttaa toimintaansa – esimerkiksi jännittävissä, turhauttavissa, pahaa mieltä aiheuttavissa tai toisaalta houkuttelevissa tilanteissa. Ihmisellä on siis mahdollisuus olla toimimatta impulsiivisesti tunteidensa vallassa. Itsesäätely ei siis todellakaan ole pelkkää “pinnan venyttämistä”!
Itsesäätelytaitoihin liittyvän toiminnanohjauksen ansiosta on mahdollista toimia tavoitteellisesti, tarkoituksenmukaisesti ja tilanteen vaatimalla tavalla vaikka tunteet pyrkisivätkin pintaan. Mielihyvää voi viivyttää, ja toisaalta epämukavuusalueeltaan voi poistua kauempana siintävän tavoitteen saavuttamiseksi.
Lapsen toiminnanohjaus on aivojen kehittymättömistä rakenteista johtuen vielä puutteellista. Siksi lapset ovatkin impulsiivisia! Se on luonnollista, ja itsekontrolli kehittyy harjoitellen.
Tutkimuksissa hyvät itsesäätelytaidot ennustavat kiistatta lyhyen ja pitkän aikavälin hyvinvointia: sosiaalista menestymistä, terveitä elämäntapoja sekä pärjäämistä koulussa ja työelämässä. Tämä kaikki kuulostaa hyvin loogiselta, kun ottaa huomioon miten kehnosti nyky-yhteiskuntamme rakenteet tukevat hyvinvointia. Monet voittoa tavoittelevat tahot jopa hyväksikäyttävät biologiaamme: esimerkiksi sosiaalinen media ja pelit ovat luotu ihmismielelle mahdollisimman koukuttaviksi, jotta käyttäisimme niihin yhä enemmän aikaa ja rahaa hyvinvointimme kustannuksella.
Itsesäätely ja hyvinvointi: hyvän kierre
Näin tuet lapsen itsesäätelyä -kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen itsesäätelyn uskomaton voima. Taito on toki olennaista lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle, mutta nähdäkseni se on myös jotain enemmän. Itsesäätely on olennainen osa koko ihmiselämän mielekkyyttä – elämänhallintaa, terveyttä… ehkä jopa onnellisuutta?
Itsesäätely ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä ja parhaimmillaan muodostavat itseään ruokkivan hyvän kierteen. Lapsuudessa tarvitaan tietyt hyvinvoinnin peruspilarit – sosiaaliset suhteet, uni, liikunta ja ruoka – jotta itsesäätelyn taitoja voidaan harjoitella ja kehittää. Toisaalta vahvistuva itsesäätely antaa lapselle (ja aikuiselle!) mahdollisuuden tehdä hyvinvointiaan tukevia valintoja. Siis käsitellä stressiä rakentavasti, pärjätä sosiaalisissa suhteissaan, luoda terveellinen ruokasuhde ja tasapainotella levon ja aktiivisuuden sekä työn ja viihteen välillä terveellisesti.
Hyvän kierteellä on aina kääntöpuolensa. Peruspilareiden huojuessa itsesäätelyn taidot eivät kehity eikä pahoinvointi lisääntyy. Lapsuusiän puutteelliset itsesäätelytaidot eivät myöskään maagisesti kehity itsestään, kun lapsi kasvaa aikuiseksi. Päin vastoin – haasteet kasvavat ja vakavoituvat. Ei puhutakaan enää ruutuajan ylittymisestä tai karkkipäivän rikkomisesta, vaan mahdollisesti todellisista ongelmista kuten yli varojensa elämisestä, elintapasairauksista tai erilaisista riippuvuuksista.
Itsesäätely on supervoima
Niinpä palaan kysymykseen, josta kaikki lähti liikkeelle. Jos voisit antaa lapsellesi yhden supervoiman elämää varten, minkä antaisit? Minä antaisin vahvat itsesäätelyn taidot.
Toivoisin, että niiden avulla tulevaisuuden lapsi pystyisi rakentamaan oman näköisensä elämän: luomaan merkityksellisiä ihmissuhteita, pyrkimään itselle tärkeisiin päämääriin ja voimaan hyvin sekä mielessään että kehossaan. Vahva itsetuntokin juontaa juurensa hyvään itsesäätelyyn.
Näin tuet lapsen itsesäätelyä -kirja on monipuolinen tuki ja tietopankki lapsen hyvinvointia tavoittelevalle kasvattajalle. Teoria ja käytäntö kohtaavat kirjassa mielekkäällä tavalla: aivotietous nivoutuu yhteen konkreettisten toimintavinkkien kanssa. Erityismaininnan ansaitsee Dagis-päiväkotihankkeessa kehitetty aivotietoutta lapsen kielellä -materiaali, joka on yksinkertaisesti nerokas!
Dagis-hankkeen sivuilta löytyy tosi paljon mielenkiintoista luettavaa itsesäätelytaitojen ja elintapojen yhteydestä. Jos kiinnostut aiheesta, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan koko kirjan – olit sitten ammattikasvattaja tai kotikasvattaja. Ainut kritiikkini kirjaa kohtaan on se, että se on turhaan brändätty nimeä myöten vain varhaiskasvatuksen henkilöstölle! Näin tärkeää ja olennaista asiaa tulisi tarjota ihan meistä jokaiselle.
Varhaiskasvatuksen tietopalvelun tarjoushinnat ovat voimassa vielä tämän viikonlopun, 31.1.2021 asti. Itsesäätely-kirja on osa suosikkikolmikkoani.
Lue myös muut kirjavinkit aikuisille:
Aggressiokasvatus on arkista puurtamista